Nummi (Lohja) Pitkäjärven uimaranta

  Pääsivulle  |  TIETOTEKNIIKAN PÄÄSIVULLE

Varmuuskopiointi

Käsittelen tekstejä, kuvia, ohjelmakoodia ym. ja tiedostoja on yhteensä noin 150 gigaa. Seuraavassa kuvaan käyttämäni varmistussysteemin.

Työtiedostojen sijainti

Työtiedostot ovat omissa koneissani eri osiolla kuin käyttöjärjestelmä, mikä on kätevää erityisesti multiboot-koneissa. Lisäksi varmistukset tehdään eri periaatteilla käyttöjärjestelmille ja työtiedostoille.

Windowsin ja Macin omat "My Documents" - ja vastaavat kansiot ovat kokonaan käyttämättä, enkä ole ohjannut ominaisuutta minnekään sen oletuspaikasta. Näin vältetään käyttöjärjestelmäpäivitysten bugit, joissa vahingossa tehtäisiin jotain järjestelmäkansioille. Niin kauan kun minulla oli Windows-pöytä-PC, työtiedostot olivat kokonaan erillisellä fyysisellä levyllä, mutta nykyisellä läppärillä omassa osiossaan. Macissä työtiedostot ovat ulkoisella levyllä omana APFS-osionaan, jolloin voin käyttää haluamaani käyttöjärjestelmää Macin sisäisellä levyllä. Työtiedostot ovat aina käytettävissä.


Tiedostot

Tiedostot ovat ajantasaisina viidellä eri kiintolevyllä: Windows-läppärin sisäinen levy, Macin ulkoinen APFS-levy, kaksi ulkoista varmistuslevyä, pöytä-PC:n sisäinen levy sekä valokuvat lisäksi vaimon Macissä. Muutettujen ja uusien tiedostojen kopiointiin eri  koneisiin käytän OneDrivea ja muistitikkua, ja kopioin ne aina heti paikoilleen tietokonetta avattaessa. Isompia tiedostomääriä ei lähetetä OneDriveen mutta ovat vähintään muistitikulla. Ennen vuotta 2012 olin polttanut työtiedostot dvd:lle (dual layer) 3-4 vuoden välein, mutta en nyt enää, kun varmistuspaikkoja on jo nyt niin monta.

Edellä oleva tapa täyttää kaksi tärkeää vaatimusta: tiedostoja on tarpeeksi monella ja erilaisella laitteella tietovälineen hajoamisen varalta, ja tietoväline on otettavissa mukaan matkoille. Parempi toki olisi jos tietoja säilytettäisiin kahdessa eri osoitteessa varkaiden ja tulipalojen varalta. Lisäksi ajantasalla pysymisestä on huolehdittu vaikka tapa onkin manuaalinen. Tarvittaessa olen vertaillut kansiostoja toisiinsa seuraavasti. Otan komentokehotteessa luettelon  dir [kansion polku] /s  > dirris.txt eri tietovälineissä. TextPadissä siivoan tiedostosta pois muut rivit paitsi ne joissa on tiedostojen nimiä, lajittelen. Vertaan TextPadin toiminnallisuudella näin syntyneitä tekstitiedostoja toisiinsa. Tämä on nopeaa ja poikkeusten käsittely helppoa. Myös ilmaissovellus WinMerge toimii tässä oikein hyvin. Kansioiden vertailu Mac / Windows on hieman mutkikkaampaa, mutta samanmuotoiset tiedostot saa kyllä syntymään.

Vuonna 2003 minulla oli tiedostot kahdessa paikassa, eli PC mökillä ja PC kaupunkiasunnossa (ja muutokset muistitikulla). Kävi sitten helteisenä elokuun sunnuntaina siten, että molempien koneiden kiintolevyt hajosivat samaan aikaan (toista käytti lapsemme, toista minä) tunnin sisällä. Sain palautettua suurella vaivalla, noin 40 h työllä, toisen levyistä. Siitä lähtien minulla on ollut tarpeeksi kopioita ja levyt erimerkkisiä ja -ikäisiä.

Mitään automaattista varmistussovellusta en käytä Windows-koneissa, koska sellaisen toimivuus käyttöjärjestelmien päivitysten jälkeen voi olla arvaamatonta. Erityisesti on syytä varoa Windows 10:n automaattista OneDrive -varmistusta, jonka potentiaali tuhoihin on suuri päivityksen sopivan bugin yhteydessä. Myöskään en kryptaa tietokoneen omia enkä ulkoisia levyasemia. Kryptausavaimien käsittely tilanteessa, jossa jokin levy hajoaa tai käyttöjärjestelmä sekoaa, voi tuottaa ikäviä yllätyksiä. Mac-koneissakaan emme käytä TimeMachineä, vaan käsin erikseen käynnistettävää CCC- (Carbon Copy Cloner) varmistussovellusta, joka kopioi kokonaan halutun osion.


Kovalevyjen osioiden varmistus

Kun on saanut käyttöjärjestelmän tai sen ison muutoksen asennettua, softat asennettua ja viritettyä, ja kaikki toimii hienosti, on aika ottaa varmuuskopio (image) kyseisestä levystä tai osiosta. Ja seuraavat aina muutaman kk välein (ja tämän lisäksi on huolehdittava työtiedostoista päivätasolla kuten edellä on kuvattu).

Erityisen tarpeen levyimagen ottaminen on Windows 10:lle, jonka päivityksistä osa on vuodesta toiseen ollut enemmän tai vähemmän bugisia. Ensinnäkin jokaisen kannattaa hankkia Windows 10 Professional eikä tyytyä Home-versioon, koska Professional-versiossa voi säätää, että päivitykset ladataan viivästettynä. Itse lataan ja asennan kuukausipäivitykset noin 3 viikkoa niiden julkaisun jälkeen ja isot päivitykset noin 3 kuukautta julkaisun jälkeen. Siinä ajassa Microsoft on jo ehtinyt korjata buginsa. Lisäksi ennen isojen päivitysten julkaisua otan talteen levyimagen käyttöjärjestelmästä (siltä varalta jos Microsoft kuitenkin väkisin asentaa sen ...).

Macissä kannattaa ennen käyttöjärjestelmän uuden version asennusta odottaa noin 2 kk, missä ajassa Apple on ehtinyt korjata buginsa. Tosin minulla ei enää ole sillä väliä, koska asennan uuden käyttöjärjestelmän omalle APFS-osiolleen edellisen version rinnalle, jolloin molemmat ovat käytettävissä.

Ennen Windows-koneen osiovarmistusta on aiheellista siivota levyltä pois kaikki tarpeeton (mm. roskakorien tyhjennys) erikseen kunkin käyttäjän näkymässä. Osion varmistusta varten tulee varata käyttöön ulkoinen kiintolevy, jossa on tarpeeksi tilaa.  Olen käyttänyt seuraavia ohjelmistoja:
Windows-varmistuksia tehdessä pitää huolehtia, että mukaan tulee myös buuttisektori eli levyn sektori 0, joka ei kuulu mihinkään osioon. Tämä ei kuitenkaan ole tarpeen multiboot-koneessa, jonka buuttauksen voi tarvittaessa korjata myöhemminkin. Esimerkiksi Paragonin 16-softa osaa korjata buuttauksen, samoin EasyBCD.

Macin käyttöjärjestelmän varmistuslevynä tarvitaan nopea ulkoinen levyasema. CCC kopioi Macistä koko APFS-osion ulkoisella levyllä olevaksi APFS-osioksi. Tämä käy nopeasti myös tavalliselle HD-levylle. Varmistuksen palautus tehdään siten, että ensin käynnistetään macOS varmistuslevystä, siellä käynnistetään CCC ja tehdään palautus Macciin. Jos varmistuslevy on tavallinen HD-levy, niin macOS käynnistyy tavattoman hitaasti, koska APFS:ää ei ole suunniteltu perinteiselle pyörivälle levylle. Joten varmistuslevynä on käytettävä nopealla liittymällä varustettua SSD-levyä. Itse mitattu nopeusero: APFS-macOS:n ja CCC:n käynnistys pyörivältä levyltä vei noin kaksi tuntia, kun taas SSD-levyltä noin 3 minuuttia. Itse macOS:n palautus onnistui kyllä hitaaltakin levyltä vaikka usko meinasi välillä loppua.


Ulkoisten asemien hoitaminen

Ulkoisia kiintolevyjä (eikä muistitikkuja) ei kannata pitää kaiken aikaa kytkettynä, useasta syystä:
Sitten kun sinne on tarve viedä tiedostoja talteen, niin vain siksi aikaa kytkee sen tietokoneeseen. Siihen asti säilytän varmistettavia uusia tiedostoja koneessa omalla osiollaan (joita kopioin sinne heti kun jotain tallennan).

-----------------------
(sivua muokattu 10.9.2021)