Valokuvaaminen

Harrastus alkoi 1960-luvulla Coca-cola-kameralla, jonka sain kun olin vienyt kauppaan tarpeeksi monta pullonkorkkia. Ylioppilaslahjaksi vuonna 1966 saamani rahat sitten sijoitin Minolta SR-1 -järjestelmäkameraan, valotusmittariin, objektiiveihin, kameralaukkuun, jalustaan ja negatiivinkehityspurkkiin. Runko maksoi 320 mk ja CdS-kennoinen Kalimar-valotusmittari 300 mk. Negatiivit kehitin itse ja aluksi tein valokuvat Teekkarikamerat ry:n pimeähuoneessa, myöhemmin kotona omin laittein kylpyhuoneessa. Laitteet ovat edelleen toimintakunnossa.

Värifilmien tultua markkinoille en ollut ihastunut laatuun. Kuvavalmistamoista tuli kirjavaa laatutasoa, kuvien terävyys ja puhtaus ei ollut mustavalkoisten luokkaa, ja kaiken lisäksi omin avuin paperikuvien tekeminen osoittautui ylivoimaisen vaikeaksi. Harrastus kutistui jonkinlaiseksi näppäilyksi.

Digikuvauksen piiriin siirryin vuonna 2002, kun hankin kameran Sony DSC-F707. Uutta kipinää tuli valokuvaamiseen ja jälleen oli mielekästä ottaa kuvia ja viimeistellä niitä kuntoon, eikä enää tarvinnut askarrella kemikaalien kanssa. Tosin kameran automaatti- ja käsitarkennuksiin en ole ollut tyytyväinen. Vuonna 2010 kamera alkoi reistailla: se ei aina tunnistanut muistikorttia eikä kuvissa ei ole alkuaikojen terävyyttä ja puhtautta. Lienee likaantunut koettuaan kaikenlaisia olosuhteita. Tällä hetkellä kamera on kakkoskameranani hankittuani järjestelmäkameran Sony Alpha 550 ja erillisen makro-objektiivin. Valitettavasti uudenkaan kameran etsin ei ole lähelläkään vuoden 1966 Minoltaani ja terävyysalueen visuaalista hallintaa ei ole. Terävyysalueet pitää hoidella vain itse asettamalla aukkoja. Kamera on jo kerran ollut korjattavana, ei taida laatu olla kovin hääppönen.

Tällä hetkellä valokuvaan kasveja, luontoa ja kotipiirin ihmisiä.

Olen huvikseni vienyt joukon kuvia Google Mappiin (kuvaajan nimi erkkiaholaz). Täällä lisäksi joukko ottamiani valokuvia:
Vanhoja kuvia
Mielikuvia
Tanskan matka

Aihevalinta ja sommittelu

Kuvan ottamiseksi on tärkeää miettiä miksi otan tämän kuvan: kertooko se jotain tai onko siinä jotain ainutlaatuista. Olen huono ottamaan ns. näppäilykuvia, mutta niitäkin tarvitaan nopeasti poistuvan tilanteen tallentamiseen myöhempiä kokemusten tai ajatusten mieleen palauttamiseksi. Lisäksi kuvan taustaa on syytä katsella, jotta sieltä ei tulisi mitään voimakasta häiritsemään varsinaista kuvauskohdetta.

Vanhan Minolta-järjestelmäkameran avulla oli helppo ja nopea tarkistaa ja ottaa huomioon syvyysterävyys. Aina se ei ole tärkeää, mutta joskus sen avulla saadaan hienosti varsinainen kuvauskohde esille. Digikameroillani se ei onnistuu, vaan pitää tietää millaista aukkoa on käytettävä.

Kolmas tärkeä asia on valon suunta. Voimakas auringonvalo on ihmiskuvissa yleensä ongelmallinen, mutta jos aurinko paistaa kuvaajan takaviistosta, tavanomainen kuva yleensä onnistuu. Vastavalokuvat voivat olla hienoja, jos saa valotuksen onnistumaan ja estämään auringonvalon pääsyn objektiiviin, ks. kuva alla. Usein parhaat kuvat saa aikaan valoisalla pilvipoutaisella ilmalla.
Vastavaloon otettu
henkilökuva

Kuvien käsittely ja arkistointi

Kuvien viimeistelyyn käytän Macissä ja Windows-koneessa ensisijaisesti sovellusta Photoshop Elements, ja viime kuukaisina olen vaimon kanssa opetellut Macissä oikean Photoshopin käyttöä. Näiden avulla saa tehokkaasti tehtyä tavanomaiset viimeistelyt: suoristaminen, rajaaminen, valoisuuden säätö, punasilmien poistaminen. Myös pilkkujen poistaminen ja histogrammikorjaukset onnistuvat kätevästi. Lisäksi käytän tarvittaessa Windows-puolella Paint.net -sovellusta pikahommiin. Macissä Photoshop Elements on hankala, koska Macin päivitysten jälkeen se ei aina toimi ilman erityisiä kikkailuja tai pitää hankkia uusi versio liian usein.

Kamerassa kannattaa ottaa kuvat niin, että muistitikulle tallentuu versiot raw+jpg. Raw-versiosta kannattaa kuvan muokkauksessa lähteä liikkeelle, ja erityisen hyödyllistä se on, jos kuvalle terävyys on tärkeä ominaisuus (jpg pehmennetään tilansäästön takia).

Paperikuvia tulee hyvin harvoin tilattua esim. Ifolorista. Lähes kaikki uudet kuvat ovat minulla vain digitaalisessa muodossa tietokoneella. Niinpä varmistukseen olen kiinnittänyt suurta huomiota. Nykyään kuvat löytyvät neljästä PC:stä ja kolmelta ulkoiselta levyltä, ja osa näistä eri osoitteessa. Lisäksi ennen vuotta 2012 tallensin kuvia DVD-levyille, jotka ovat tallella, mutta en enää tee uusia tallennuksia.

Olemme koonneet omia A3-kokoisia valokuva-albumeja vuosina 1969-1983, ja tallessa meillä on tietysti albumeja vanhemmiltamme ja omasta lapsuudesta. Ylläpidän valokuva-arkistoa tietokoneella omatekoisella tietokantasovelluksella. Siellä on erilliset tietokannat omille perhekuville, vanhempiemme kuville sekä työkuville. Sovellusta on selostettu tarkemmin täällä.

Negatiivien ja paperikuvien skannaus

Vanhoista valokuvista ja negatiiveista olen skannannut digikuvia vuonna 2003 ostetulla loistavalla Epson Perfection 3200 Photo -skannerilla, joka toimii myös Windows 8.1:ssä ja Windows 10:ssä (ei kuitenkaan 64-bittisessä). Epsonin oma Windows-skannaussovellus sisältää joukon hyviä säätöjä ja toimivan histogrammin, ja tulokset ovat sävykkäämpiä ja muutoinkin parempia kuin Macin skannausajurilla ja Macin Silverfast-softalla. Kuvat on pitänyt viimeistellä Photoshop Elements -sovelluksella: roskat ja virheet pois ja usein myös valaistuksen säätöä.

Vanhat kuvat saavat skannatessa usein uutta loistoa. Lisäksi roskapilkkujen ja naarmujen poistaminen antavat usein kuvalle hämmästyttävästi lisää syvyyttä ja luonnollisuutta. Valokuvakansion pieni kuva on voinut olla yllättävän tarkka ja kestää hyvin suurennusta tietokoneen koko näytölle. Myös negatiiveista olen tehnyt todellisia löytöjä.

-------------------------------
(sivua muokattu 24.10.2016)