Puutarha

Puutarhassa työskentely on rauhoittavaa ja virkistävää. Puutarhassamme on paljon kukkia, leikattua nurmikkoa, pensasaidat, puita ja kasvimaa.

Syötävät kasvit kannattaa viljellä ilman myrkkyjä ja keinolannoitteita. Komposti, kanankakka ja kalkitus ovat terveellisiä maan vahvistajia.

Nyt olen pääosin luopunut kasvimaan pidosta ja keskittynyt helppohoitoisiin kukkiin. Vihannesharrastuksestani on jäljellä enää vain kesäkurpitsa. Kasvimaan vaihduttua kukkatarhaksi siellä nyt viihtyvät parhaiten jättilaukat, punahatut, akileija, harmaamalvikki, pionit, syyshohdekukka, ruusujuuri, idänunikot, väriminttu ja siperiankurjenmiekat, eri lajeja noin 30. Lisäksi ympäri pihaa viihtyy iso joukko erilaisia kasveja, kuten tulppaanit, kallionauhus, päivänkakkara, myskimalva, keltasauramo, akileija, loistotädyke, rohtosormustinkukka, pikkusormustinkukka, narsissi ja useat muut sipulikukat, kevätpäivänlilja, kurjenkello, oregano, vuorenkilpi, vuorikaunokki, kultatyräkki, ukonkello, saksankurjenmiekka. Lisäksi on kukkivia pensaita.

Lisäksi joka vuosi pullahtaa esiin yllätyskasveja, kuten tänä vuonna sikuri.

Pitkään kukkivia kasveja ovat pihallamme esimerkiksi samettikukat, kehäkukat, keijuängelmä ja hortensiat.

Tuholaisten torjunta

Tuholaisia saa vältettyä monin konstein ilman myrkkyjä. Nauriit, retiisit ja rukolan jätän viljelemättä, kun kirpat tuhoavat ne heti enkä ole onnistunut torjumaan niitä riittävästi harsolla, kalkilla, tuhalla enkä millään. Tässä hyviä konsteja tuholaisia vastaan:

Kasvata hyötykasvien seassa kukkia, koska silloin tuholaiset eivät löydä niin hyvin perille. Minä käytän yleensä mm. seuraavia: samettikukka, kehäkukka, pietaryrtti, keltasauramo, peurankello, akileija, päivänkakkara, tädykkeet, pensaskrassi, myskimalva ja kesätähti
Lipstikka karkottaa ötököitä
Porkkana kannattaa kasvattaa harson alla heinäkuun puoleenväliin asti niin, että seassa sipuleita
Jos näet maakiitäjän, älä häiritse sitä. Se on tärkeä etananmunien syöjä
Käytä vuoroviljelyä eli älä kasvata samaa lajia samassa paikassa perättäisinä vuosina. Tämä on tärkeää perunan, porkkanan ja sipulin osalta
Karviaisia älä lannoita

Muurahaiset (pihamauriaiset) eivät ole tuholaisia, mutta jos jossain kohdassa niitä tuntuu olevan liikaa, niin sotke pesä märäksi mössöksi muutamaan kertaan sekoittaen joukkoon käytettyä kahviporoa, ja jos mahdollista käytä kiehuvaa vettä (kahvia). Tai laita pahaan paikkaan pikkuvadille limonaatia, jossa makeutusaineena on aspartaamia. Tai kaada sitä pesään. Aspartaami on tappavaa muurahaisille. Tällainen limonaadi on esimerkiksi Coca-cola zero.Myös kannattaa kokeilla kanelia. Samettikukka ja laventeli hyötykasvien seassa myös karkoittavat muurahaisia.

Hyvinvoiva kasvimaa

Yksinkertaiset ohjeet: kaada varjostavat puut ja pensaat, lannoita kanankakalla (paitsi kurkkua), kalkitse (paitsi perunaa), paranna savimaata hiekalla ja kompostilla, paranna multamaata hienolla hiekalla ja kompostilla, kastele harvakseen mutta kastelukerroilla runsaasti. Poista syksyllä kasvimaalta huolella kaikki rikkaruohot, ja lisää kompostimultaa.

Kaikki puutarhasta tuleva kasvijäte, kohtuullisessa määrin oksasilppua, samoin kuin sisältä tuleva kasvijäte kannattaa muuttaa mullaksi yksinkertaisessa kompostorissa:
Kompostilaatikot

Tämä kuva on otettu kasvukauden päätyttyä lokakuun lopulla 2018. Nyt oikeanpuoleisessa laatikossa on kypsymässä multaa käyttöönotettavaksi syksyllä 2019, keskimmäistä on juuri alettu täyttää viimeisillä puunlehdillä ja nurmikkosilpulla ja aines on valmista multaa syksyllä 2021. Vasemmanpuoleista laatikkoa on juuri lopetettu täyttämästä ja aines on multaa syksyllä 2020. Kompostin oikealla puolella (näkyy osittain) on kasa valmista multaa, joka odottaa levittämistään kasvimaalle ja marjapensaille. Hyvää kompostimultaa saan noin puoli kuutiometriä vuodessa.

Ei laatikoiden aines pysy vuosia paikoillaan. Sisältö pitää lapioida laatikosta ulos, sekoittaa ja palauttaa laatikkoon vähintään kaksi kertaa vuodessa. Sekoittaminen myös tehokkaasti estää myyrien ja vastaavien asettumisen kompostiin. Samalla tulee tarkastettua löytyykö täysin kuivaa ainesta jota samalla vähän kastellaan. Sekoituksen jälkeen laatikon sisältö palautetaan paikoilleen. Eri vuosien aineksia ei tietenkään sekoiteta toisiinsa. Syö syksyisin sitrushedelmiä! Myyriä ei kiinnosta komposti, jossa on appelsiinin kuoria.

Laatikot on tehty kyllästetystä laudasta niin, että etusivulta laudat saa poistettua. Laatikoiden koko on suunnilleen 1 metri joka suuntaan. Sivuseinien laudat asennetaan siten, että välissä on parin sentin rako, jotta kompostiaines saa ilmaa. Oheisessa kuvassa on piirustus, jonka perusteella voi suunnitella oman laatikkonsa. Nyt kompostin vasemmasta reunasta ei pääse huoltamaan sivuseinää, ja se on tehty niin, että mahdolliset lautojen vaihdot voi tehdä laatikon sisäpuolelta. Trimmaa lopuksi etureuna siten, että irrotettavat laudat ovat kaikki samanpituisia, ja jätä sopiva väljyys.
Piirustus kompostilaatikosta

Kompostia pitää hoitaa siten, että se ei kuivu liikaa eikä kastu liikaa. Kastumista vastaan minulla kompostimassan päälle 1m x 1m -kokoisia vanhoja valokatteen palasia, joita on syytä käyttää jatkuvaa sadetta vastaan. Kun kompostiin vie ruohosilppua, sitä on syytä sekoittaa ilmavaan ainekseen, koska ruohosilppu helposti tiivistyy liikaa ja alkaa mädäntyä.

Kompostin saa pidettyä toimivana myös talven yli. Loppusyksyllä kerään kompostin yli puolilleen puiden lehtiä ja neulasia, ja talven aikana sekoitan sisältä tulevat vihannes- ja hedelmäjätteet siihen. Kompostin päällä pidän styrox-levyä lämmöneristeenä, ja sen päällä edellämainittua sateensuojaa. Myyrät nakertavat styrox-levyä, joten se kannattaa paketoida muovisäkkiin, kokemuksen mukaan myyrät eivät riko säkkiä. Jos on monen viikon kovan pakkasen kausia, niin jäätymisen hidastamiseksi kompostiin kannattaa ko. aikana kaivaa muutaman päivän välein pari isoa hiilloksella kuumennettua kiveä (samat kivet toistamiseen). Jos talvella komposti alkaa vaikuttaa kuivalta, muutama litra kiehuvaa vettä tekee sille hyvää.

Hyötykasvien kasvatusohjeita

Peruna: Osta puutarhaliikkeestä huhtikuun 20. päivän tienoilla Annabelle- tai Jussi-siemenperunoita, jos haluat syödä kesällä uusia perunoita. Pidä siemenperunoita viileässä ja valoisassa noin kolme viikkoa kunnes niissä on noin sentin mittaiset violetit idut. Lannoita kasvualusta juureksia varten terästetyllä kanankakalla. Tee kasvimaahan parikymmentä cm syvä ura, jonka kastelet hyvin. Kun vesi on imeytynyt, levitä uraan ohuelti lannoittamatonta kasvuturvetta ja aseta peruna kerrallaan paikoilleen siten, että peruna on täysin kasvuturpeen ympäröimä. Täytä ura mullalla, muotoile loiva kohopenkki ja lopuksi harso päälle. Kylvä molemmin puolin harvakseen köynnöskrassin siemeniä tai istuta niiden pikkutaimia. Harsoa kannattaa pitää päällä niin kauan kun halloja on pelättävissä, eli noin 15.6 asti. Kuivina kesinä on kasteltava silloin tällöin kunnolla. Lisää ruohosilppua katteeksi, varjostaa myös hyvin. Ennen juhannusta perunapenkki mullataan ja sato alkaa valmistua noin 10.7.

Porkkana: Aloita kasvualustan työstäminen heti kun routa on sulanut (noin 20.4). Poista huolella kaikki rikkaruohot ja niiden juuret. Lannoita maa kanankakalla ja kalkitse hieman. Tee maahan matalat urat, joihin kylvä siemenet - jos on kuivaa, kastele ensin urat. Yhteen penkkiin laitan kaksi riviä. Vaikka onkin hankalaa, kylvä siemenet harvaan, noin 1 cm välein siemen kerrallaan. Kylvönauhoista minulla on huonoja kokemuksia: se ei maadu kunnolla ja jää kuristamaan kasvavaa porkkanaa. Peitä kylvöurat mullalla tai hienolla hiekalla ja lopuksi kastele koko penkki. Istuta rivien väliin harvakseen tavallisia istukassipuleita karkottamaan porkkanakärpäsiä. Lopuksi laita harso koko kylvöksen yli. Kastele säiden mukaan 1-2 kertaa viikossa. Muutaman viikon päästä harson alunen on täynnä vihreätä rikkaruohomassaa: vesiheinää, hatikkaa, valvattia, punapeippiä jne. Avaa harso ja poista varovaisesti juurineen kaikki rikkaruohot. Tämä on tehtävä tarkasti ja varovaisesti, koska porkkananidut ovat hentoja ja melko huomaamattomia. Jos käytössä on ruohosilppua, kata kitkemisen jälkeen porkkanarivien väli silpulla. Lopuksi kastele ja laita harso takaisin. Kastele edelleen säännöllisesti. Juhannuksen kieppeillä porkkanoita saattaa joutua harventamaan ja uusia rikkaruohoja poistamaan. Anna lisää kanankakkaa heinäkuun alussa. Pidä harso päällä noin 15.7 asti, minkä jälkeen satoa alkaa saada. Harson ansiosta porkkana pääosin säilyy tuholaisilta ("porkkanamadoilta").

Sipuli: Osta puutarhaliikkeestä istukassipuleita (itse kasvatan kepa-sipuleita). Istutusajankohta on noin 5.5. Poista huolella kaikki rikkaruohot ja niiden juuret. Lannoita maa kanankakalla ja kalkitse. Kastele maa. Valmistele istukassipulit upottamalla ne tunniksi 40-asteiseen veteen, koska tämä tappaa sienitauteja sipulista. Istuta sipulit yksitellen maahan siten, että suippo pää jää juuri ja juuri näkyviin. Yhteen penkkiin laitan kaksi riviä. Rivien väliin kylvä rivi kehäkukkaa ja sipulien lähelle harvakseen porkkanaa. Kehäkukka ja sipuli auttavat toisiaan viihtymään, kehäkukka ja porkkana eksyttävät sipulin vihollisia. Laita harso päälle ja tue se kepeillä niin että sipulin versot eivät osu siihen. Parin viikon päästä kun kehäkukka on itänyt ja sirkkalehdet näkyvät, kata penkin musta multa ruohosilpulla siten, että kehäkukkia, porkkanoita ja sipuleita ei peitetä, pidä harsoa päällä vielä pari viikkoa. Poista kate heinäkuussa jotta mullan pinta kuivahtaa sateiden jälkeen. Kuivana kesänä sipuli kärsii helposti kuivuudesta, joten kastele säännöllisesti ja silloin runsaasti, kastelu tärkeintä alkukesällä. Jos sipulikasvi alkaa muodostaa kukkaa, se on merkki liian kuivasta maasta. Kukkiva sipuli on menetetty. Heinäkuun alusta alkaen sipuleita voi alkaa käyttää ruoanlaittoon, ja heinäkuun loppupuolella sato alkaa valmistua. Valmistumisen näkee siitä, että ensimmäiset varret alkavat itsestään tyvestä taittua. Silloin on kerralla korjattava koko sipulisato, koska varsiin ilmaantuu sipulikärpäsen toukkia. Poista kustakin sipulista kaikki haljenneet ja ötököiden syömät kerrokset ja niiden ulottumat varteen. Nosta sipulit varsineen sisälle kuivumaan.

Kesällä 2014 sipulit käyttäytyivät oudosti. Toukokuu oli kuiva ja lämmin, kesäkuu sateinen ja kylmä, ja heinäkuu taas kuiva ja helteinen. Heinäkuun alkupuolella sipulien varret kuivuivat ja tuloksena oli heikohko mutta syömäkelpoinen sato. Latvasipulikasvusto tuhoutui 15 vuoden viihtymisen jälkeen kokonaan: varret kuivuivat, sipulit mätänivät maassa eikä tullut uusia sipuleita latvaan. Seuraavana keväänä ei noussut enää latvasipulia.

Persilja: Aloita kasvualustan työstäminen heti kun routa on sulanut (noin 20.4). Poista huolella kaikki rikkaruohot ja niiden juuret. Lannoita maa kanankakalla ja kalkitse hieman. Tee maahan useita matalia uria, joihin kylvä siemenet - jos on kuivaa, kastele ensin urat. Kylvä siemenet noin 2 cm välein ja peitä urat mullalla tai hienolla hiekalla ja lopuksi kastele. Lopuksi laita harso koko kylvöksen yli. Kastele säiden mukaan 1-2 kertaa viikossa. Noin kuukauden kuluttua harson alunen on täynnä vihreätä rikkaruohomassaa: vesiheinää, hatikkaa, valvattia, punapeippiä jne. Avaa harso ja poista varovaisesti juurineen kaikki rikkaruohot. Tämä on tehtävä tarkasti ja varovaisesti, koska persiljanidut ovat hentoja ja tarttuvat helposti rikkaruohoihin. Heinäkuun alussa harson voi poistaa ja persiljaa voi jo käyttää - käyttö jatkuu lumentuloon asti. Muista kastella. Jätä persilja maahan talven yli. Keväällä juurista kasvaa uudet lehdet ja toukokuussa jo saa syötävää (joskus juurakko ei selviä talven yli). Toisena vuonna persilja alkaa kukkia, ja lehtiä ei enää synny heinäkuun puolessavälissä.

Persilja on aika työläs saada kunnolla kasvuun rikkaruohojen takia. Olen viime vuosina viljellyt persiljaa purkeissa: kylvä sisällä siemenet purkkeihin 20.2 tienoilla ja laita purkit valoisaan paikkaan. Kastele kylvöstä sopivasti. Huhtikuun lopulla säiden salliessa karaise kylvöstä ulkona harson alla muutaman päivän aikana, ja toukokuun alussa myös yölläkin ellei ole pakkasta. Pian sen jälkeen purkit voi jättää ulos, persilja ei ole erityisen hallanarka.

Tilli: Poista kasvualustasta huolella rikkaruohot ja lannoita runsaalla kanankakalla. Kylvä melko tiheään siemenet (noin 1.6). Laita harso päälle ja seuraa kasvuun lähtöä. Kastele. Noin 15.6 poista harso, jotta taimet pysyisivät ehjinä. Tilli valmistuu sopivaksi samaan aikaan, kun uusia perunoita voi alkaa käyttää.

Maa-artisokka on helpoin mahdollinen kasvatettava, ja on varottava, että siitä ei tule kasvimaahan rikkaruohoa. Joten kasvata sitä mieluiten erillään omassa saarekkeessaan. Hanki jostain muutama tuore maa-artisokka, mieluiten huhtikuussa tai loppusyksyllä. Valmistele kasvimaa poistamalla rikkaruohot, lannoittamalla kanankakalla ja kompostilla, ja kalkitse. Hiekkapitoinen maa on hyväksi. Istuta maa-artisokka noin 15 cm syvyyteen ja noin 15 cm päähän toinen toisistaan. Keväällä istutettaessa alkaa taimi nousta maan pinnalle noin viidessä viikossa, ja syksyllä istutettaessa seuraavana keväänä. Poista maanpinnalla kasvavia rikkaruohoja. Maa-artisokka on vaatimaton kasvi, joka kestää hyvin kuivuutta ja rikkaruohoja - ja jos unohdat korjata sadon, uutta tulee seuraavana vuonna entistä runsaampana. Sato valmistuu loppusyksyllä, ja paras sadonkorjuuaika on juuri ennen kuin maa jäätyy. Jätä silloin maahan pienehkö määrä varsia ja nosta loput artisokat ylös huhtikuussa. Näistä istuta sopiva määrä seuraavaa satoa varten ja syö loput. Maa-artisokan kasvupaikkaa ei kasvimaalla kannata vaihtaa, koska pienikin maahan jäänyt juurimukulan pala kasvattaa uuden kaksimetrisen varren.

Salaatti: Noin 10.5 valmistele kasvualusta poistamalla rikkaruohot ja lannoita kanankakalla ja kalkitse. Kastele koko penkki. Tee matalat urat siemeniä varten. Kylvä siemenet yksitellen 2-4 cm välein vaikka se onkin hieman hankalaa. Peitä urat mullalla tai hienolla hiekalla. Kastele vielä kerran ja sitten harso päälle. Salaatit eivät kasva kunnolla, jos ne ovat liian tiheässä, joten muutaman viikon päästä alkaen harvenna tarvittaessa, ja poista rikkaruohoja. Seuraavia eriä kylvä 1-2 viikon välein. Syötävää alkaa saada noin 4 viikossa. Salaatteja ei tule etanoiden takia kastella iltaisin. Harsoa kannattaa pitää päällä 10.6 jälkeen vain jos on kuiva lämmin kesä, jotta etanat eivät pääse asettumaan. Juhannuksen tienoilla kannattaa antaa hieman lisälannoitetta (kanankakkaa) mullan sisään. - Toukokuussa kylvä pikkupurkkeihin salaattia ja tuo ne kasvimaalle sitten kun ovat alkaneet kasvaa kunnolla. Purkissa kasvaneet kehittyvät hitaammin, joten kasvimaalla saa niistä myöhemmän salaattisadon. Jos haluat vielä myöhemmän sadon salaattia, niin siemenien idätys pitää tehdä jääkaapissa (kosteaa hiekkaa + siemeniä). Salaatin siemenet itävät huonosti lämpimässä.

Herne: Kesäkuun alussa (tai noin 15.6 jos on ollut kylmä alkukesä) valmistele kasvualusta poistamalla rikkaruohot. Lannoitetta ei juurikaan tarvita, koska herneen juurinystyt osaavat valmista tarpeellisen typen. Kypsä kompostimulta on paras lannoitus. Kastele kasvualusta kunnolla käyttäen lämmintä (30-40 astetta) vettä, näin varmistetaan että maa pysyy pitkään riittävän lämpimänä herneiden itämistä varten. Ennen istutusta liota herneitä noin 30-asteisessa vedessä pari tuntia. Tee noin 5 cm syvät kylvöurat pikkulapiolla. Ripottele uran pohjalle lämmintä säkkimultaa ja tiivistä käsin. Kylvä herneet noin 5 cm välein tälle mullalle, ja peitä herneet tiiviisti lämpimällä säkkimullalla, ja lopuksi tasoita penkki sen omalla mullalla, tiivistä istutus kevyesti ja kastele penkki. Laita harso päälle auttamaan, että multa pysyy kosteana ja lämpimänä, ja itäminen alkaa hyvin. Parin viikon päästä idut ovat jo esillä, poista harso (ellei hallaa luvata) ja päällystä multapinta rivien välillä ruohosilppukatteella. Rikkaruohoja on hyvä poistaa ennenkuin herne on kasvanut kookkaaksi. Sopivista kepeistä ja narusta rakenna kasvaville herneille tukikehikot. Sato valmistuu heinäkuun puolessa välissä. Syö raakana tai keitettynä.

Minulla on ollut huonoja kokemuksia herneen kanssa, vaikka olosuhteet kasvimaallani ovat mitä parhaimmat: herneet itivät huonosti. Tärkeintä taitaa olla se, että kasvualusta on itämisen ajan lämmin, ja eri kokeiluista on tiivistynyt edellä kerrottu ohje.

Avomaakurkku on oikukas kasvi. Olen viime vuosina itse idättänyt taimia sisällä itse valittuani lajikkeen joka ei olisi kitkerä. Kylvöstä vahvaan taimeen kestää noin 4 viikkoa. Ajoita kylvö siten, että saat istutettua taimet 15.6 - 20.6 välisenä aikana (taimet ovat erittäin hallanarkoja), ja silloinkin harson alle heinäkuun alkuun asti. Viileinä ja sateisina kesinä ei satoa tule aina lainkaan, mutta lämpiminä kesinä tuleekin yleensä satoa ylen määrin. Joskus saa kitkerän lajikkeen taimia, ja sateisina kesinä ei tule kunnon satoa lainkaan. Jos harsoa pitää jatkuvasti päällä, niin kukkien pölyttäjät eivät pääse hommiinsa. Lannoittamiseen ei kannata käyttää kanankakkaa, koska se antaa makua. Kasvualusta on syytä lannoittaa runsaalla kompostilla ja kohtuullisesti "pussilannoitteella" (luonnonlannoitteella), ja kalkita normaalisti. Multainen alue on hyvä kattaa ruohosilpulla. Poista rikkaruohoja, varsinkin sellaisia, jotka varjostavat. Normaalikesinä satoa saa syyskuun alkupuolelle asti.

Kesäkurpitsan olen laittanut alulle ostamalla puutarhaliikkeestä taimia kesäkuun alussa, mutta jos on viileät ilmat, kasvattanut sitä ensin ruukussa sisällä pari viikkoa. Lannoituksessa kanankakkaa ei tarvitse välttää, mutta sitä ei tarvita kovin paljon. Kesäkurpitsa ei tunnu sietävän minkäänlaista varjoa eikä muita kasveja lähelleen. Esimerkiksi etäisyydet kasvimaallani rikkaruohona kasvaviin päivänkakkara- ja keltasauramopuskiin on pidettävä riittävinä. Kun kohtuullisesti luonnonvaloa ja kasvualustan kastelua riittää, niin satoa tulee runsaasti myös viileinä ja hyvin kuumina kesinä. Kasvava hedelmä, erityisesti sen pää, pitäisi yrittää pitää kuivana esim asettamalla alle litteitä kiviä. Satoa tulee ensimmäiseen syyshallaan asti. Kesäkurpitsasta ensimmäiset hedelmät usein mätänevät, mutta seuraavasta alkaen saa syötävää. Usein on tullut ylituotantoa.

Latvasipuli on kiva kasvatettava, koska se on toukokuun alkupuolella ensimmäinen puutarhan kasvi, joka antaa vihreää syötävää. Keväällä kasvavat voimakkaat ja mehevät sipulinvarret, joita voi käyttää ruokiin kuten ruohosipulia. Osaan näistä varsista kasvaa päähän pikkusipuleita, jotka loppukesällä taittuvat maahan. Pikkusipulit juurtuvat jo syksyllä ja keväällä kasvattavat lyhyet sipulinvarret. Toisena keväänä ne ovat täyskasvuisia. Latvasipuli on monivuotinen, sama kasvi kasvattaa vuodesta toiseen syötävää. Ne voi antaa kasvaa melko tiheään, mutta rikkaruohot on syytä poistaa väleistä ja ympäriltä. Loppusyksyllä tulisi antaa kanankakkaa ja kalkita varovasti. - Kasvusto voi tuhoutuakin, ks. edellä selostus sipulin kohdalla.

Raparperi on helppo kasvatettava, kunhan vain ensin löytää sille sopivan paikan. Kasvupaikan tulee olla melko varjoisa ja maan luonnostaan keväällä kostea. Kasvi on monivuotinen. Lokakuun lopulla lannoita kasvupaikka runsaalla kanankakalla ja kalkitse tavallinen määrä, jotta maassa olisi valmiiksi ravinteita keväällä. Käytä alkukesällä mahtavat lehtivarret juhannukseen mennessä, sen jälkeen ne eivät ole terveellisiä. Älä anna kasvin kukkia, ja jätä kesäksi kasviin joitakin lehtiä pitämään juurakko kunnossa.

Mausteyrtit kuuluvat jokaiseen puutarhaan. Useimmat tarvitsevat kevyen lannoituksen ja vuosittaisen kevyen kalkituksen, kompostimulta ei ole pahitteeksi ja ruohosilpulla kannattaa kasvit ympäröidä. Rikkaruohot on poistettava häiritsemästä ja valo varmistettava. Seuraavista on kokemuksia:

Basilika: pienilehtinen basilika on parasta. On erittäin hallanarka eikä kasva kunnolla viileinä kesinä. Tarvitsee jatkuvaa kastelua.
Sitruunamelissa on sitkeä kasvi, joka yleensä talvehtii. Edellisen vuoden kasvusto lähtee vauhtiin hitaasti.
Venäjänrakuuna on monivuotinen ja tulee vuosi vuodelta suuremmaksi. Kannattaa kasvattaa jossain laitamilla, koska leviää helposti rikkaruohoksi ja varjostaa muita kasveja.
Ruohosipuli kasvaa uskollisesti vuodesta toiseen aurinkoisella paikalla. Kasvimaalla saa kaksi hyvää satoa, kun kukinnan jälkeen leikkaa kukkavarret tai koko kasvuston alas. Kuivassa paikassa tulee sato vain toukokuussa. Kasvin saa alkuun siemenistä, mutta tulee syömäisoa vasta toisena kesänä. Helpolla pääsee, kun ostat keväällä taimen tai pyydät sellaisen naapurilta.
Mäkimeirami (oregano) on Suomessa luonnonvarainen kasvi, joka kasvaa hyvin aurinkoisessa kuivahkossa paikassa. Käytä lehdet tuoreena tai kuivata ennen kuin kasvi kukkii (eli noin 15.6). Omassa puutarhassani näitä riittää rikkaruohoksi asti.
Lipstikka: kasvista tulee hyvässä maassa mahtava puska. Monivuotinen, ja kannattaa kasvattaa jossain laitamilla huonommassa maassa, jotta siitä ei tule liian isoa, tai uusia muutaman vuoden välein.
Salvia yleensä talvehtii ja kasvaa hyvin lokakuuhun asti. Herkullinen jauhelihapihveissä, mutta ei sovi pienille lapsille.
Timjami on voimakas pienilehtinen kasvi, jonka edellisen vuoden varret ovat kovia. Yleensä talvehtii. Näitä kannattaa pitää useita, koska satoa tulee vähän, ja pitää paikassa jossa vieressä ei ole korkeita kasveja
Saksankirveli on aniksenmakuinen ja -tuoksuinen herkku. Kasvata jossain reunamilla puolivarjossa, on vaatimaton ja jos maaperässä on kosteutta, tekee riittävästi lehtiä ja hedelmiä. Tuoreet vihreät hedelmykset käyvät karamelleistä. Tuoksuu anikselle lähiympäristöönsä.
Piparminttu kasvaa yrttitarhani laidassa. Se siirtyy itsekseen vuodesta toiseen ja sitä on kuritettava, jotta se ei valtaisi liikaa alaa. Se ei vaadi mitään hoitoa. Kasvustoni jostain syystä kuivui ja tuhoutui kesällä 2014, mutta 2015 taas nousi uusia versoja.
Kurkkuyrtti kasvaa kasvimaassani rikkaruohona, joskus 15 vuotta sitten se tuli kesäkukkavalikoiman mukana. Sopivaan paikkaan ilmaantuvia jätän muutaman kasvamaan ja maistelen lehtiä pitkin kesää.
Korianteri on yksivuotinen kasvi, jonka siemenet sopivat jauhettuina esimerkiksi kalan mausteeksi. Tuoreet lehdet maistuvat ja tuoksuvat luteelle, joten ei ehkä tuoreena ole kiva lisä salaattiin. Kastele kasvia kesän aikana ja poista ympäriltä rikkaruohoja. Siemenet ovat kypsiä, kun kasvi on syksyllä kuivuneen näköinen. Korianteri kylväytyy itse samalle kasvupaikalleen, koska sadonkorjuun aikana ja aiemminkin siemeniä väkisin putoaa maahan. Kuivaan siemeniä sisällä avoimessa purkissa muutaman viikon ja sitten maustekaappiin. Jauhetaan välittömästi ennen käyttöä.
Iisoppi on monivuotinen ja kasvaa siellä missä mäkimeiramikin. Käyttö jäänyt vähäiseksi, mutta kukkii kauniisti.

Talvet 2008-2009 ja 2015-2016 olivat yrttitarhalleni vaikeita. Sitruunamelissa, timjami, venäjänrakuuna ja 20008-2009 salvia tuhoutuivat. Mäkimeirami lähti vain muutamasta paikasta, missä oli rikkaruohona. Piparmintusta löytyi vain pari heikkoa juuriversoa.

Mustaviinimarja on minulle erittäin tärkeä kasvi. Soseutan ja pakastan pieniin purkkeihin ja syön talvikaudet joka aamu noin desilitran, satoa riittää joskus lapsillemmekin. Pihassamme on tällä hetkellä 9 pensasta. Sadonkorjuun jälkeen noin 15.8 pensaista tulee leikata pois vanhimpia oksia joka vuosi. Lokakuussa lannoitan pensaat runsaalla kanankakalla ja joskus hevosenlannalla, kalkitusta ei tarvita. Kompostimultaa myös heittelen juurille. Pensas kukkii toukokuun puolessavälissä, ja silloin on jännittävä seurata tuleeko halla vai ei. Kokemusten mukaan aina satoa on saatu vaikka hallaa on ollut - satoa vain tulee vähemmän. Lisään ruoho- ja oksasilppua kesän aikana pensaiden juurelle. Kuivina kesinä pensaita pitää kastella kunnolla ("ämpärillinen kaivosta tai taivaasta per viikko per pensas"), myös loppukesällä sadonkorjuun jälkeen seuraavaa vuotta ajatellen. Pensaat pitää tukea.

Vadelma on antanut meille useimpina vuosina hyvän sadon, mutta vähitellen sadon määrä ja laatu huononee. Eli vadelmapenkki pitää uusia noin 7 vuoden välein uusilla taimilla. Vadelman kierto on kaksivuotinen: ensimmäisenä vuonna tulee verso, joka on täynnä lehtiä, ja toisena vuonna tämä verso kukkii ja tekee marjoja. Keväisin leikataan tyvestä poikki edellisen vuoden kukkineet versot. Vadelman kasvualusta tulee pitää kuohkeana. Tapaan viedä sinne kaiken silpun mitä teen leikatuista pensaista. Puhtaan puun sahajauhoa sinne voi hieman ripotella, ja kompostimultaa. Kalkitse joskus hieman. Meidän puutarhassa on kasvavana ongelmana ollut suuret määrät ampiaisia, jotka tuhoavat marjat. Linnut eivät ole liikaa olleet kiinnostuneita kun käytössä on ollut videonauhasuikaleita roikkumassa pelotteena. Ampiaisten takia luovuimme 2013 vadelmien viljelystä.

Karviaismarja on vaatimaton, helppo ja satoisa, eivätkä toukokuun hallat häiritse sitä millään lailla. Pensaat tulee tukea hyvin. Hoidoksi riittää kuivina kesinä kastelu. Lannoitus ei ole tarpeen ja voi olla jopa haitaksi, koska silloin tuhohyönteiset kiinnostuvat pensaista. Varovainen kalkitus ei ole pahitteeksi. Marjoja voi paitsi syödä sellaisenaan, niin pakastaa kokonaisena. Talvella hieman sulanut karviainen on mitä herkullisin karamelli. Parinkymmenen vuoden aikana meillä on ollut kahteen kertaan kiusana karviaispistiäisen toukat, jotka syövät pensaat pahanpäiväisesti. Olemme silloin käyttäneet myrkkyjä jotta riesa ei jatkuisi seuraavana vuonna.

Omenapuita on pihassamme useita, ja joka vuosi, paitsi 2015, on satoa tullut, vaikka puita ei hoideta juuri lainkaan. Puiden tyveltä olen poistanut pahimmat rikkaruohot ja erittäin kuivina kesinä kastellut kunnolla. Talveksi on tietysti laitettava jänisverkot riittävän korkealle asti niin, että verkkoa vasten seisomaan noussut jänis ei yllä päärunkoon eikä tärkeimpiin oksiin. Loppusyksyllä puiden juurelta on poistettava huolella kaikki pudonneet lehdet, karsittava rikkaruohoja ja leikattava pois tyviversot. Valkea Kuulas ja Punainen Melba ovat herkullisia!

Luumupuu ja kirsikka ovat meillä lähinnä koristeina ja satoajan pikkuherkuttelua varten. Satomäärä vaihtelee, ja aina on tullut jotain. Luumuja parhaimmillaan ämpärillinen. Ainoana hoitona on ollut rikkaruohojen poistaminen tyveltä, kastelu kuivina kesinä ja talviset jänisverkot.

----------------------------------
(sivua muokattu 6.9.2021)